Lastenkirjalauantai: Metallica: Aapinen

Metallica: Aapinen
Englanninkielinen alkuteos The ABCs of Metallica (2019)
Teksti: Metallica & Howie Abrams
Kuvittanut Michael "Kaves" McLeer
Suomentanut Heikki Kuula
Johnny Kniga 2020
43 s.

No nyt! Tässä on kirja, josta olen kohkannut jo etukäteen mutta josta samalla olen hiukan hämmentynyt. Idea on erikoisuudessaan loistava, opetellaan aakkosia Metallican kanssa, kunkin kirjaimen johdattaessa johonkin Metallicaan tai yleensä musiikkiin liittyvään asiaan. Tekstiä on vähän, mikä rohkaisee opettelemaan lukemista. Toisaalta sanasto on vaikeaa, lukemista ei ole helppo opetella sanoilla kuten riffi, hippikaupunginosa, rankkuusstandardi tai bändinimillä kuten Misfits ja Thin Lizzy. Ja jos kirjaa lukee musiikkia harrastamaton aikuinen, saattaa hänellä olla ajoittaisia hankaluuksia miettiessään sanaa tai lausekokonaisuutta, että mitäs tässä nyt sanotaankaan. En tiedä, onko tekstin tarkoitus olla runomuodossa enemmän kun osittain, minä kuitenkin koin vähän häiritseväksi sen että vain osa riimeistä rimmaa, joissain teksteissä enemmän ja joissain vähemmän. Eroja on myös yksittäisen tekstin sisällä, joku säkeistö rimmaa enemmän kuin toinen. 

Pidän siitä, että lyhyisiin tekstipätkiin on saatua sisällytettyä isoja asioita. Monenlaiset saavutukset on kuitattu välillä suorastaan lakonisesti. Lukeminen on hauskaa! 

A

niin kuin ...And Justice for All

Metallican neljäs pitkäsoitto

ekan kerran mukana Jason Newsted

tuo matalien taajuuksien voitto

Kannessa oikeuden jumalatar

Doris kutsumanimeltään,

kun täydellistä albumia etsitään

tää usein nimetään

Biisit olivat pidempuä,

riffit rouheita, kovempia,

rummut vihaisia, äkäisiä

metallifaneista kiehtovia

Tunnen Metallican tuotantoa, juurikin ...And Justice for Allista alkaen. Siskollani oli se c-kasettina, jota minä kuuntelin salaa hänen huoneessaan silloin kun hän oli poissa :) Bändi on kulkenut mukana jo aika monta kymmentä vuotta. Ehkä siinä on osasyy lukemisen hauskuuteen, tiesin keistä ja mistä puhutaan, ja sitaattia kirjoittaessa oivalsin että sanojen rytmi on täsmälleen sellainen että taustalle voi kuulla Metallica-soundin. Melkein odottaa, milloin James Hetfieldin ääni alkaa papattaa tekstiä, olkoonkin se tässä suomenkielistä. 

Tykkäsin myös kuvituksesta, se on samaan aikaan rouhea ja maltillinen. Tulee selväksi, minkälaisesta bändistä ja musiikista on kyse, mutta iloiset hymyilevät hahmot tekevät kuvituksesta helposti lähestyttävän. 

Hämmennys tulee ehkä siitä, etten ihan hahmota kenelle tämä on suunnattu. On toki alle kouluikäisiä hevimusiikin ystäviä, mutta heitä lienee selkeä vähemmistö. Ehkä tämä on nostalgia- ja ilopläjäys vanhemmille, samalla houkutin tutustua kirjaan yhdessä lapsen kanssa.