Maria Adolfsson: Meren ja pirun välissä

Maria Adolfsson: Meren ja pirun välissä

Ruotsinkielinen alkuteos Mellan djävulen och havet (2020)

Suomentanut Terhi Vartia

Tammi 2020

426 s.

Maria Adolfssonin Doggerland-sarja on ollut itselleni dekkarilukijana yksi iloisimmista yllätyksistä. Kuvitteellinen paikka ei ennalta tuntunut kiinnostavalta, eikä ykkösosan Harha-askel alkusivut luvanneet erityisen persoonallista henkilögalleriaa. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti, ja luin avausosan parissa päivässä. Toinen osa Myrskyvaroitus oli silloin vielä suomentamatta, joten luin sen ruotsiksi. Alku oli jälleen vähän tahmea, mutta jossain kohtaa koukutuin niin että oli luettava loppuun yhdeltä istumalta. Nyt on juuri ilmestynyt sarjan kolmas osa Meren ja pirun välissä, joka sitten onkin koukuttavaa ja kiinnostavaa alusta loppuun saakka.

Karen on viemässä avaimia vuokralaiselleen Leolle ja tapaa samalla kuuluisan poptähti Lunan. Tämä on pitänyt hiljaiseloa vuosikymmenen, mutta on nyt uuden levyn kimpussa. Seuraavana päivän Karen kuulee Lunan kadonneen. Kun aikaa kuluu eikä Luna palaa, Karen komennetaan tutkimaan juttua. Hän on vastentahtoinen, sillä hän ei erityisemmin pidä Lunasta, ja toisaalta hän olisi mieluummin tutkimassa naisiin kohdistuvien raiskausten sarjaa oltuaan tiiviisti mukana aiempien tapausten tutkinnassa. Myöhemmin hän pääsee mukaan myös siihen, ja onkin iso tekijä palapelin kokoamisessa. Lunan tapaus ei kuitenkaan ole vielä ohi, vaan hän joutuu palaamaan myös sen pariin. Samaan aikaan hän on huolissaan terveydestään, sillä moni asia on raskaampaa ja vaivalloisempaa kuin aiemmin. Ei kai hän ole tulossa vanhaksi?

- Eli onko kyseessä joku mielipuoli, joka voi hyökätä kenen tahansa kimppuun missä tahansa? kysyy vuorostaan Eirik.

Karen ei vastaa. Juhlatunnelma on vähän lässähtänyt. Hän tietää, etteivät toiset tarkoita sitä, mutta silti hänestä tuntuu kuin hän olisi kaikesta vastuussa. Pöydän ääressä on hiljaista, kun hän miettii mitä vastata. Poliisitutkinta on toistaiseksi epäonnistunut, se on selvää. Ja siltähän se tietysti ulkopuolisista näyttää. Hän olisi taatusti itsekin sitä mieltä, jos tekisi työkseen jotakin muuta. Ääneen hän sanoo:

- Sovitaanko niin, että minä en tule sekaantumaan studioäänityksiin, jos sinä...

Kore virnistää kohottaen lasinsa. Hän on nähtävästi valmis vaihtamaan keskustelunaihetta. Ainakin melkein.

- Iisisti nyt. Rakastamme sinua vaikka oletkin yksi kaupunkia kiertelevistä kytistä.

Karen nostaa lasinsa irvistäen.

- Kelpasihan meidän kyttien seura tässä hiljattain, hän sanoo - Kun pikku kultahanhenne oli kadonnut. Onneksi olkoon muuten, taidatte olla tyytyväisiä nyt?

Kore katsoo häntä kysyvästi ja on jo sanomaisillaan jotakin, kun Aylin keskeyttää.

- Ei kenen tahansa kimppuun, hän sanoo. - Se mies tietää täsmälleen mitä tekee ja kenelle.

Mielestäni sarjan vahvuus on henkilöhahmoissa. Poliisitalolla on tietenkin ne inhottavat pomot ja tutkintatiimissä yksi raivostuttava päänaukoja, mutta muuten työskentelyilmapiiri on hyvä. Poliisien ongelmat keskittyvät perhe-elämään, ei päihteisiin, eikä joukossa ole rikollisia. Lisäksi poliiseilla on työn ulkopuolella varsin normaali ja tasapainoinen elämä. Karenilla on pieni mutta mielenkiintoinen ystäväpiiri, jossa on niin naisia kuin miehiä eri ammattikunnista ja eri ikäryhmistä. Äiti ja etenkin tämän uusi "poikaystävä" ovat ylimääräinen piristys lukijalle. 

Adolfsson on taitava tarinankuljettaja; vaikka tässä on kaksi eri tapausta niin lukija ei tunne lukevansa kahta eri kirjaa. Karen on riittävän luja lenkki tutkintojen välissä. Rikokset eivät ole pakollisia täytepaloja ihmissuhdesotkujen keskellä, vaan niihin keskitytään kunnolla. Ihmissuhdeasioita toki on, mutta hallitussa määrin, ilman että ne katkaisisivat rikostapausten etenemistä ja jännityksen kehittymistä. 

Harmi että alkuperäinen kirja on ilmestynyt Ruotsissa vasta tänä vuonna, täytynee odottaa ensi vuoteen ennen kuin uusi osa on saatavilla. Uskon, että jatkoa kuitenkin tulee, olen varma että Doggerlandissa on lisää salaisuuksia odottamassa paljastumistaan. 

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 7, "kirjassa rikotaan lakia". Se sopisi myös kohtiin 25 (kirjassa ollaan saarella), 30 (kirjassa pelastetaan ihminen) ja 34 (kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana).

Kuunnellut äänikirjat - blogissa on jo ehdittyä tutustua tähän.