Schildts & Söderströms 2012
287 s.
Lisää hienoja kotimaisia esikoisia! Jyrki Heino sijoittaa Kellari-teoksensa 1700-luvun lopun Turkuun, jossa tapahtuu raaka murha. Luutnantti Carl Wennehielm joutuu maaherran käskystä avustamaan kaupunginviskaalia tutkimuksissa. Miehet törmäävät salaseuroihin, okkultismiin, salakuljetukseen ja poliittisiin juoniin ennen kuin kauhistuttava totuus selviää.
Kellarin paras puoli on sen hieman vanhahtava mutta eloisa kieli. Monet sanat saattavat olla lukijalle outoja ja henkilöhahmojen puhetapa voi tuntua kummalliselta, mutta se kaikki sitoo tarinaa sen tapahtuma-aikaan. Vaikka jokaisen sanan merkitystä ei tietäisikään, ei se haittaa lukemista lainkaan. Teksti on viihdyttävää ja sitä on miellyttävää lukea. Sivujuonteita on useampia mutta kaikki ne liittyvät olennaisesti pääjuoneen. Henkilöhahmot ovat reheviä ja epätäydellisyydessään hyvin todentuntuisia.
Kotiin päästyään Wennehielm oli rojahtanut nojatuoliinsa ja sulkenut silmänsä. Hän tunsi näkymättömän, raskaan vaipan kietoutuvan ympärilleen ja pelkäsi vastustamattoman virran vievän hänet mukanaan mustaan syvyyteen, kuten hänelle oli tapahtunut kahdesti aikaisemmin. Tykin pyörän murskattua Wennehielmin jalan hän oli päättäväisesti kieltäytynyt amputaatiosta ja kivun ja kuumehoureiden täyttämien viikkojen ajan tiennyt kuolevansa. Kun hän itsensä ja välskärien suureksi hämmästykseksi alkoi toipua, hänen jo tuonpuoleiseen siirtynyt sielunsa ei enää suostunut palaamaan elävien maailmaan. Jalan murskautumista seurasi kolme lamaannuksen ja tyhjyyden vuotta ennen kuin Wennehielm hyväksyi vammansa ja päätti jatkaa elämäänsä. Sama alakulo ja synkkyys olivat vallanneet hänen mielensä uudelleen Tukholman tapahtumien yhteydessä, ja ne olivat päästäneet hänet otteestaan vasta parin Turussa vietetyn vuoden jälkeen. Kapteeni Fågelstiernan surman tutkinta oli käynyt Wennehielmin voimille, ja kirjeiden katoamisen aiheuttama mielipaha oli ylittänyt hänen kestokykynsä.
Uupumuksen tuoma autuas uni armahti Wennehielmin hetkeksi. Unessa Wennehielmin mieli ei kuitenkaan pelkästään levännyt, vaan se myös lajitteli ja käsitteli kaikkea, mitä hän oli nähnyt ja kuullut. Kun Wennehielm havahtui Kaisa-mamsellin koputtaessa salin auki olevaan oveen, hänen päässään oli jo ehtinyt syntyä ajatus, vaikkei hän sitä vielä huomannut.
Wennehielmistä tulevat mieleen Poirot'n ja Wallanderin kaltaiset sankarit, jotka työskentelevät enimmäkseen havaintojen ja ajatustyön kautta. Muut huomaavat heidän miettivän tai hoksaavan jotain, mitä he kuitenkaan eivät paljasta ennen kuin ovat työstäneet asiaa mielessään hyvän tovin. Oikeaan osuvat aavistukset ja erittäin tarkat havainnot auttavat heitä kulloisenkin jutun ratkaisemisessa.
Kellari on todellakin vahva esikoisteos, joka liittää Heinon historiallisten romaanien kirjoittajien kärkikaartiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti