Åke Edwardson: Talo maailman laidalla

Åke Edwardson: Talo maailman laidalla
Ruotsinkielinen alkuperäisteos Hus vid världens ände (2012)
Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry
Like 2013
415 s.






Åke Edwardson on ollut yksi niistä kirjailijoista, joiden kirjoista olen aloittanut dekkareiden lukemisen. Olen lukenut melkein kaikki osat Erik Winter - sarjasta, vain edellinen osa,  vuonna 2009 suomennettu Winterin viimeinen talvi on lukematta. En usko sen haitanneen uutuuden lukukokemusta, oli miellyttävää palata tuttujen hahmojen seuraan.

Erik Winter on Espanjassa toipumassa onnettomuudesta, joka melkein tappoi hänet. Toimettomuus ei kuitenkaan sovi hänelle; kaipuu Ruotsiin ja poliisintyöhön on kova. Kerran poliisi, aina poliisi. Ruotsiin saavuttuaan hän joutuu välittömästi selvittämään erittäin raakaa henkirikosta: äiti ja kaksi lasta on murhattu heidän kotonaan. Perheen isä on ollut paljon poissa työnsä takia eivätkä äiti ja lapset ole koskaan tutustuneet naapureihin kunnolla. Poliisilla onkin kova työ selvittää, kuka on halunnut heidät hengiltä ja miksi. Ja miksi perheen tyttövauva on jätetty eloon?

Winter oli ennättänyt ojentaa jalan pysäyttääkseen koiran, niin että oli melkein kaatunut uudelleen. Pitkät jalat ja terävä kuono ja vilauksessa hänen edellään. Pentu oli tiessään parissa sekunnissa ja paineli puiden sekaan, hän kuuli askeleita ja haukuntaa ja sitten toisenlaisia askeleita, raskaampia, loittonevia, eivät ne kaukaa tulleet mutta kuulostivat vimmaiselta juoksulta, joku ei halunnut kohdata häntä, näyttäytyä, vastata pariin kysymykseen.

Winter juoksi taas Hän jatkoi jäistä kävelytietä pitkin. Hän selvisi liukkaasta alustasta laskemalla aina koko jalan maahan. Kantapäähän sattui joka askeleella. Sireenin ulina halkoi hämärää saaren toisella puolella. Hänen muistaakseen tie kaartui edessä häämöttävän mäen jälkeen ja laskeutui jyrkästi vasemmalle, kohti uimarantaa, sinne oli vain muutaman sata metriä, ja jos mies jatkoi siihen suuntaan metsän läpi, he voisivat törmätä.

Kesken rikoksen selvittelyn Winterin äiti sairastuu, ja hänen on matkustettava tiheästi Espanjan ja Ruotsin välillä. Samalla hän pohtii omaa elämäänsä, elämää yleensä ja myös murhatun äidin ja murhattujen lasten elämää. Hän etsii syitä ja seurauksia löytäen vastauksen lopulta, sitten kun hänen oma perheensäkin on joutunut suureen vaaraan.

Tapahtumat etenevät alussa hitaasti mutta varmasti, sitten tahti tihentyy kohti loppuhuipennusta. Tapahtumat eivät ole sattumanvaraisia, vaan niillä on juuret menneisyydessä. Murhaaja ei ole lapsena kaltoinkohtelua kokenut psykopaatti vaan näennäisesti tavallinen ihminen, ihminen jonka teoille löytyy inhimillinen syy. 

Talo maailman laidalla on jälleen yksi hyvä lisä täydentämään pohjoismaisten dekkareiden kenttää. Amerikkalaisiin kumppaneihin verrattuna sen vauhti on verkkainen, mutta juuri sen ansiosta ihmisiin ja tapahtumiin päästään pureutumaan syvemmälle. Lukijaa ei hukuteta verisiin eikä teknisiin yksityiskohtiin vaan hänet haastetaan kohtaamaan ihmiset ja tutustumaan heihin pintaa syvemmältä. Sivuhenkilöt eivät jää ohuiksi ja ohimeneviksi vaan he jättävät lukijaan muistijäljen. 

Tiivistäen: pidin kirjasta. Vaikka aihe on rankka, jäi lukemisesta hyvä mieli.