Lukutaitokampanjassa luettua, osa 6. Juha-Pekka Koskinen: Haavekauppias

Juha-Pekka Koskinen: Haavekauppias
Piirrokset Miranda Koskinen
Karisto 2013
148 s.









Haavekauppias on kiva kirja, jossa on yksi pieni vika: se on liian lyhyt. Aihe on kerrassaan kiehtova ja siitä olisi halunnut lukea lisää.

Sami on melko arka poika, kun taas hänen sisarensa Liisa on tomera ja peloton. Tarina alkaa salaperäisestä vanhasta kellosta, jonka lasten isoäiti on ostanut kulkukauppiaalta epäilyttävän halvalla. Kello näyttää arvokkaalta ja sitä se myös on. Sami kuvailee kelloa kaverilleen Jonille, joka auttaa isäänsä ja isoisäänsä näiden osto- ja myyntiliikkeessä. Kello osoittautuu Victor Vallonin tekemäksi kolmannentoista hetken kelloksi, kelloksi jonka yksi taulu mittaa vuosia, toinen vuosikymmeniä ja kolmas vuosisatoja. Kellolla on mahti kuljettaa ihmisiä ajassa taaksepäin, heidän haaveisiinsa tai muistoihinsa, ihan mihin tahansa hetkeen he haluavat matkustaa. 

Kun lapset saavat selville totuuden kellosta, isoäiti on jo kadonnut. Hän näkyy Jonin isoisän Alpertin hallussa olevassa lasikuulassa, sellaisessa lelussa jossa sataa lunta kun kuulaa ravistaa. Lapset kauhistuvat ja päättävät lähteä Haavemaahan hakemaan isoäidin kotiin.

- On ja ei. Ensimmäisellä muistelukerralla kuulaan ilmestyy vain muistelijan hahmo. Toisen kerran jälkeen hahmo on vähän eläväisempi. Se voi siirtyä kuulassa itsekseen mutta alkuperäinen ihminen on vielä tässä maailmassa, enemmän tai vähemmän. Kolmannen kerran jälkeen, Alpertti sanoi hitaasti ja otti kuulan taas esiin, - muistelija jää muistoihinsa ja katoaa tästä maailmasta.

Sami katsoi Alpertin luisien sormien otteessa olevaa kuulaa typertyneenä. Hahmot olivat selvästi siirtyneet luistinradan toiseen reunaan.

Suunnitelma on mennä Haavemaahan, olla siellä tunti ja tulla isoäidin kanssa kotiin. Yksinkertaista, mutta ei sittenkään. Isoäidille kellon myynyt luihu kauppias on myös Haavemaassa eikä aio luopua sinne keräämistään ihmisistä. Seikkailuhan siitä seuraa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat erikoisiin ja jotenkin taianomaisiin paikkoihin. Osto- ja myyntiliike on täynnä kiehtovia esineitä, lasikuulan sisällä näkyy liikkuvia ihmisiä, Haavemaassa on läpikuultavia haamuja ja niin edelleen. Tarinakin on epätavallinen ja taianomainen. Siinä on ripaus fantasiaa, hyppysellinen jännitystä, kahvikupillinen rohkeutta ja kourallinen seikkailua. Pidin lukemastani, mutta mielelläni olisin lukenut enemmänkin.