Englanninkielinen alkuperäisteos Divergent (2011)
Suomentanut Outi Järvinen
Otava 2014
363 s.
Mitäpä tässä sanoja tuhlaamaan: olen haltioissani, kertakaikkiaan! Outolintu on äärettömän hyvä nuorten-/nuorten aikuisten kirja, joka nappaa mukaansa myös aikuislukijan. Tässä kirjassa on kaikkea, ja sitä kaikkea on juuri sopivassa suhteessa. On päähenkilö, johon on helppo samaistua vaikka ei mitään yhteistä olisikaan. On rakkautta, mutta ei mitään lällyä oi-sinä-ihana-vahva-komea-kahdeksantoistavuotias-nuori-mies-palvon-maata-jalkojesi-alla vaan varoivaista, hitaasti kasvavaa. On väkivaltaa ja kuolemaa, jotka toisaalta satuttavat päähenkilö Trisiä, toisaalta tekevät hänet vahvemmaksi. On vehkeilyä sekä ihmisten ja asioiden manipulointia. On maailma, joka voisi olla tässä ajassa, voisi olla totta.
Hetken ajan minusta tuntuu että olen sisältä kokonaan rikki. Painun kyyryyn ja hengitän suun kautta jotta en haistaisi verta. Läimäytän käden suulleni jotta en alkaisi itkeä ääneen. Vielä viisi sekuntia. Viisi sekuntia heikkoutta ja sitten nousen. Yksi, kaksi. Kolme, neljä.
Viisi.
En aio kertoa juonesta tai henkilöhahmoista mitään. Haluan että kaikki elävät Trisin kanssa ne muutamat tunnit mitä kirjan lukemiseen menee, haluan että kaikki sukeltavat kirjan maailmaan, kokevat itse sen kaiken mitä sillä on tarjota.
Nyt ymmärrän sen tunteen, mitä joistakin postauksista ja kommenteista olen lukenut, sen tyhjyyden mikä tulee kun on lukenut jotain tajunnanräjäyttävää. Sen tunteen, kun pöydällä on neljänkymmenen kirjan pino odottamassa lukuvuoroaan, eikä halua avata yhtään niistä. Haluaa vielä fiilistellä ja makustella, riemuita siitä mitä kirja antoi.
Näyttää siltä, että joudun lukemaan sarjan seuraavat osat englanninkielisinä, en usko että maltan odottaa suomennoksia. Outolinnussa jää isoja asioita auki, joten se tarvitsee oikeita jatko-osia, ei sellaisia mitä aika monissa sarjoissa on, sellaisia mitkä tuntuvat enemmänkin väkisin väännetyiltä rahastuksilta kuin tarinankerronnalta.
Lopuksi mennään asiasta kukkaruukkuun eli mainokseen: en ole muistanut aiemmin tänne laittaa mutta Hemulin kirjahylly on saanut muutama viikko sitten Facebook-sivun, käykäähän Facebookin käyttäjät kurkkaamassa :)
Kiva kuulla, että tykästyit tähän niin kovaa:) Minulle tajunnanräjäyttävä lukukokemus oli puolestaan Nälkäpeli pari vuotta sitten ja sen jälkeen kaikki nuorten dystopiat ovat tuntuneet vähän haaleilta Nälkäpeliin verrattuna, mutta oli tämäkin ihan kiinnostava tarina :)
VastaaPoistaTästä tuli Nälkäpeli mieleen, kiva nähdä miten tarina jatkuu ja joskus päättyy. Nälkäpeliin tutustuin vasta sitten kun kaikki osat olivat ilmestyneet suomeksi, luin ne yhtenä viikonloppuna putkeen :)
Poista