Anneli Kanto: Haihtuneet
Crime Time 2023
254 s.
Anneli Kanto, tuo taituri joka osaa kirjoittaa mitä tahansa kenen ikäisille tahansa, on vasta nyt tehnyt kurkistuksen dekkaripuolelle. Haihtuneet aloittaa Näkijä-sarjan, jonka toinen osa Saalistetut ilmestyy syksyllä.
Kirkkojärvelle saapuu punatukkainen nainen, meedio. Hän jättää kaupan ilmoitustaululle mainoksen palveluistaan ja saa pian ensimmäiset asiakkaat. On arkisia huolia niin rakkauteen kuin työhön liittyen, mutta myös muuta. Kuusi vuotta sitten kylältä katosi maalitehtaan johtaja ja kaksi nuorta naista. Kukaan ei tiedä miksi he katosivat, eikä heistä ole sen jälkeen nähty jälkeäkään. Kylän elämä on jatkunut, mutta katoamiset vaivaavat monen mieltä.
Pieni, hiipuva kylä aikoo saada uutta mainetta Kultalampi-projektilla, jolla Pyhälammen rantaan rakennetaan luksustaloja, ja entinen tehdas saa uuden ilmeen yritystiloilla ja asunnoilla. Kaikki eivät suinkaan kannata hanketta, joten meedion kortteja tarvitaan tähänkin asiaan.
Kylää hallitsee veripuhtaiden lahko, jonka karismaattinen johtaja kerää bussilasteittain kuulijoita kaukaakin. Tiukkoja sääntöjä niin pukeutumisen kuin syömisen suhteen noudattava uskonnollinen yhteisö ei hyväksy meediota lainkaan, mistä seuraa epämukavia, jopa vaarallisia hetkiä.
Meedio osoittautuu hahmoksi, johon kyläläisten on helppo turvautua. Hän kertoo monelle rohkaisevia asioita ja saa vastavuoroisesti kuulla erinäisiä salaisuuksia niin asiakkaistaan kuin muista. Vähitellen kuuden vuoden takaiset asiat keriytyvät auki.
Näkijä kuuli jo korvissaan kylän puheet.
"Nyt se Silvennoisen lumppu on ruvennut näkemään aaveita."
"Kun ei muuta enää keksinyt, niin rupesi spiritismiä pelaamaan."
"Sekaisin se on mennyt, sanokaa minun sanoneen, ei tuo ole terveen ihmisen puuhaa."
"Silvennoisen ämmä sen noidan tänne hommasi, uskokaa pois. Miten se muuten olisi osannut kylään tulla."
Asialle ei enää voinut mitään, eikä se ollut Noora Näkijän syytä. Ehkä kauhakuormaajamies oli varta vasten kiivennyt alas koneestaan tarkkaillakseen oudon henkilön saapumista. Mutta ehkä harmissa oli valoisa puoli ja juorut toisivat näkijälle uusia asiakkaita. Kaikki julkisuus oli hyvää julkisuutta, myös pahansuopa.
Olen tämän kanssa jonkin verran hämmennyksissä. Yksi miete on, että miksi tämä on dekkari eikä "tavallinen" romaani. Vaikka cozy crime eli pehmodekkari on nyt in, niin kaipaisin dekkariksi luokiteltuun kirjaan jonkinlaista rikostutkintaa. Olin lukenut kansiliepeestä kirjailijan kommentin halusta kirjoittaa dekkarin, jossa on "nokkela juoni, mielenkiintoisia henkilöitä ja paljon johtolankoja". Lukiessa mietin jopa, olenko tyhmä, kun yli 100 sivua luettuani en ole havainnut johtolankoja. Tuntui myös kummalliselta, että siihen mennessä kadonneet oli hädin tuskin mainittu. Sen sijaan Kultalampi-rakennushanke ja lahkonjohtaja saarnoineen olivat olleet hyvinkin paljon esillä.
Henkilöhahmot ovat kyllä todella kiinnostavia. Päähenkilöitä on sivumäärään nähden melko paljon, mutta he ovat niin persoonallisia että on helppo pysyä mukana kuka on kuka ja mitä tekee. Pieni paikkakunta voisi olla tiivis yhteisö, mutta Kirkkojärvellä näin ei ole. Katoamiset ovat repineet siteitä erilleen, saarnaaja Luukas on noussut entistä voimakkaammaksi hahmoksi ja hänen kanssaan olisi syytä pysyä hyvissä väleissä, uusi kunnanjohtaja, joka on sekä nuori että kunnianhimoinen sekoittaa pakkaa, ja sitten saapuu vielä meedio.
Kannon ilmiömäistä taitoa osoittaa se, kuinka monta isoa asiaa hän ehtii käsitellä 250 sivussa. Kaikki sopii sujuvasti yhteen, eikä aukkoja jää. Kanto ei harrasta turhaa jaarittelua, mutta lukiessa ei tule myöskään sellainen olo että edettäisiin pikakelauksella. Kokonaisuus on ehyt.
On mielenkiintoista nähdä, miten sarja jatkuu. Mikään ei viittaa siihen, että seuraavan osan pitäisi tapahtua Kirkkojärvellä tai että siinä pitäisi olla muita ykkösosan hahmoja kuin meedio itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti