Elly Griffiths: The Last Remains

Elly Griffiths: The Last Remains

Quercus 2023

357 s.

Ruth Galloway -sarja on edennyt jo viidenteentoista osaan. Kaava on hyvin samanlainen kuin aiemmin: löytyy luita joita Ruth kutsutaan tutkimaan, hän tasapainoilee opetustyönsä ja poliisin auttamisen välissä, suhde Nelsoniin on hankala. Silti sarjassa on jotain maagista voimaa, joka innostaa ja kiehtoo kirja kirjalta. 

Tällä kertaa luut löytyvät vanhasta kahvilasta, jota jo aiemmissa kirjoissa vilahtanut kiinteistönomistaja on remontoimassa. Kyse on 30 vuotta vanhasta ruumiista, joka tunnistetaan nopeasti. Kenelläkään ei tunnu olevan pahaa sanottavaa kuolleesta, mutta jokainen kohtaaminen tuntuu johtavan yliopistoon ja tiettyyn viikonloppuun. 

Pian käy ilmi, että Ruthin ja Nelsonin ystävä Cathbad on tuntenut kuolleen. Cathbadin puoliso Judy jätetään sivuun tutkinnasta, ja myös koronakaranteenit haittaavat. Ruth käy läpi ammatillista kriisiä, kun arkeologian laitoksen rahoitus on etäopetuksen takia uhattuna. Kaiken huipuksi Cathbad katoaa, mikä saa koko ystäväpiirin tolaltaan. 

'Where are you?' asks Nelson. 'I called before but you didn't answer.'

'I'm fine, thanks,' says Ruth. 

'Are you at home?'

'No, Kate and I are having a picnic.'

'A picnic?' says Nelson, as if this is an outlandish, and propably dangerous, custom.

'We went to see a church near Swaffham', says Ruth, 'I visited it with Cathbad once.'

Like Kate, Nelson catches on quickly. 'And you thought he might be there?'

'I thought it was worth a try.'

'No sign of him, I take it?'

'A man we met, a custodian, said that a cloaked figure was seen last night. He thought it was propably just the ghost of a monk.'

'Jesus wept. Do you think it could have been Cathbad? Though, hang on, Judy said he wasn't wearing his cloak.'

'It's worth investigating, I suppose. Have you got any other leads?'

'Just one from the house-to-house. Cathbad went into a house to make a phone call and said something about a gate.'

'A gate?' Ryth looks at the sagging five-bar gate in front of her as if it can give her an answer. 

'That's all we have. Oh, and Judy said something about a disembodied hand in Ely.'

Ruth laughs. 'St. Etherelda. I've been to visit her with Cathbad.'

Sarjan alkuvaiheessa olin usein ärsyyntynyt kun Ruthin paino ja huono omatunto syömisistä nousivat esiin vähän väliä, niistä on onneksi päästy eroon. Ruth on edelleen välillä alemmuudentuntoinen. Hän ymmärtää olevansa hyvä työssään ja kaivaa kynnet esiin taistellakseen arkeologian laitoksen puolesta, mutta vastaavasti tuntee olevansa kaikin tavoin vaatimattomampi kuin Nelsonin ex-puoliso Michelle eikä siksi tiedä miten hänen pitäisi suhtautua Nelsoniin. 

Onneksi korona on jäänyt jo vähemmälle kuin edellisessä osassa, vaikka se vielä vilahtelee mukana karanteeneissa, maskeissa ja etäisyyden pitämisessä. Rikos ja sen selvittäminen pysyvät pääroolissa. 

Päähenkilöistä olen tykännyt koko sarjan ajan, sama jatkuu tässä. Hahmot ovat viehättäviä kukin tavallaan, eikä kukaan heistä ärsytä minua. Pidän siitä, että Flint-kissa on ollut mukana pitkään, vaikkei sitä paljoa näy. 

Jännitystä ei juuri ole, ennen kuin ihan vasta lopussa, mutta jos on lukenut aiempia osia niin siihen osaa varautua. Samoin kuin siihen, että Ruth joutuu pulaan. Pidän siitä, kuinka hän aina saa pidettyä hermonsa kurissa tiukassakin tilanteessa, keksien vaihtoehtoja ja ratkaisuja. 

Helmet-lukuhaasteessa päätin soveltaa tämän kohtaan 38, "kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan". Eihän se suoraan perustu, mutta mielestäni koko sarjan idea on siinä että Ruthin asuinseudun marskimaahan liittyy monenlaisia tarinoita ja uskomuksia. Cathbad puhuu usein myyteistä ja taruista. Lisäksi kirjoissa on erilaisia seremonioita suitsukkeineen, loitsuineen, talismaaneineen, nuotiotulineen.