Shari Lapena: Viimeinen perheillallinen

 

Shari Lapena: Viimeinen perheillallinen

Englanninkielinen alkuteos Not a Happy Family

Suomentanut Paula Takio 

Otava 2023

352 s.

Kaksi päivää riitaisan pääsiäisaterian jälkeen varakas pariskunta Fred ja Sheila Merton löydetään murhattuna. Jälkiä ja todisteita on vähän, mutta epäiltyjä sitäkin enemmän. Lapset tietenkin, ja mahdollisia motiiveja olisi heillä useita. Fred ei kuitenkaan ollut mikään herttainen heppu, joten tekijäksi on lasten ohella muita vaihtoehtoja. Kaikki haluavat pitää kulissia pystyssä, joten valehtelukierre on melkoinen. Poliisikaksikko Reyes ja Barr joutuu tekemään kaikkensa murtautuakseen valheiden panssarin läpi. 

Kaikki se ihana raha, jonka he saisivat. Danin rintakehä paisuu onnesta. Catherine saa teeskennellä niin paljon kuin haluaa, mutta Dan on aivan varma, että sisko on yhtä iloinen asiasta kuin hän. Nyt Catherine saa talon, hän voi ottaa sen omana osuutenaan perinnöstä. Dan haluaa omansa rahana. Lisa on varmasti huojentunut, että he pääsevät viimeinkin irti Fredin kuristavasta otteesta, ulos tästä rampauttavasta rahapulasta. Heillä on taas mahdollisuus onneen. Ted taas - Dan ei epäile hetkeäkään, etteikö Ted olisi ihan yhtä huojentunut kuin he muutkin, vaikka onkin asetellut kasvoilleen muka huolestuneen ilmeen. Ted ei ole koskaan sietänyt appiukkoaan. Lisäksi Ted arvostaa laatua. Dan on aina kadehtinut Tedin autoa, BMW Z3 -avomallia. Hän on lohduttautunut sillä, että se on hammaslääkärille tyypillistä. He ostavat urheiluautoja korvatakseen työnsä tylsyyttä ja epämukavuutta. Nyt Ted voi jäädä pois töistä, jos haluaa. Jenna tuskin edes teeskentelee surevansa vanhempiaan. 

Tosiasia on, että heillä kaikilla on asiat paljon paremmin nyt, kun heidän vanhempansa on tapettu. Ei tarvitse odottaa perintöä vuosikausia tai ehkä jopa vuosikymmeniä. Ei tarvitse tanssia isän pillin mukaan eikä vierailla vuosien ajan velvollisuudesta joissain hoitolaitoksissa. He säästyvät kaikelta sellaiselta. He saavat alkaa elää. Ellei ajatus olisi niin sopimaton, heidän kuuluisi itse asiassa juhlia tapahtunutta. Danin tekisi mieli panna pullo samppanjaa viilenemään. 

Tarina on melkoista kieputusta, tosin koko ajan vihjaillaan salaisuuksista ja varsin nopeasti paljastetaan valheita yksi kerrallaan. Koska henkilöhahmoja on sen verran monta, paljastuksia riittää loppuun asti eikä homma mene jaaritteluksi. 

Englanninkielinen nimi on hyvin kuvaava, tämä perhe ei todellakaan ollut onnellinen, ei koskaan. Perheessä on vuosien ajan ollut monenlaista vallankäyttöä, mutta ulospäin on esitetty kaiken olevan hyvin. Rakkautta ja läheisyyttä ei ole ollut, vain velvollisuudentunnosta hoidettuja perheaterioita. Vanhempien kuoltua sisarukset eivät suinkaan lähenny, vaan kylmän viileästi keskittyvät turvaamaan selustansa. Puolisot tuntuvat hekin olevan pakollinen paha, mitään lämpimiä tunteita ei näytetä siihenkään suuntaan. Melko karmivaa. 

Ihan ok jännäri, ei mikään mullistava mutta ei tylsäkään. Olisin tykännyt enemmän, jos edes joku henkilöistä olisi herättänyt minussa jonkinlaisia positiivisia tunteita. Poliiseista ei jäänyt mieleen juuri mitään, ja perheenjäsenet olivat toinen toistaan ärsyttävämpiä. 

Kirja on luettu myös blogissa Luetut.net.